Uudet syöpähoidot parantavat hoitoennusteita ja tuovat lisää elinvuosia

Syöpähoidot ja diagnostiikka ovat kehittyneet huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Etenkin geeniteknologia on avannut syöpähoidolle uusia ovia, joiden myötä hoitoennusteet ovat parantuneet. Osa uusista lääkkeistä voi olla jopa parantavia.

Erinomaisista hoitotuloksista huolimatta lääkkeiden ja hoitojen matka laboratorioista potilaalle on pitkä.

”Kun laboratoriossa tehdään jokin lupaava havainto ja toteamme, että tämä voisi olla mielenkiintoinen tutkimuskohde, ja molekyylikin olisi tiedossa, siitä menee yleensä 10–15 vuotta ennen kuin lopputuotoksia, esimerkiksi lääkkeitä, saadaan klinikalle. Nykyään prosessia on pyritty hiukan nopeuttamaan, mutta se on edelleen pitkä”, toteaa Sakari Hietanen, gynekologisen syövänhoidon vastuualuejohtaja, dosentti ja erikoislääkäri Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.

Uusia akateemisia tutkimuksia ja kliinisiä lääketutkimuksia tehdään onneksi jatkuvasti. Usein esimerkiksi lääkeyhtiöt, kuten Roche, rahoittavat syöpälääkkeiden kliinistä tutkimusta selvittääkseen uusien lääkkeiden tehoa. Myös Sakarin johtama yksikkö osallistuu näihin.

Diagnostiikan kehittyminen ja geenitiedon vaikutus syöpähoitoon

Syövän tutkimiseen tarvitaan monenlaista diagnostiikkaa. Kuluneen kymmenen vuoden aikana etenkin kuvantamistekniikka ja geenitestit ovat kehittyneet vauhdilla. Kun vielä kymmenen vuotta sitten diagnostiikan fokus oli syövän histologiassa, eli patologisessa näkymässä mikroskoopin alla, nyt erilaiset suppeammat ja laajemmat geenitestit tarjoavat huikean määrän lisätietoa.

”Nykyään patologinen diagnostiikka perustuu pitkälti proteiini-ilmenemiin, eli immunohistokemiallisiin värjäyksiin eri proteiinien osalta. Geenitestaus, geenipaneelit ja muut vastaavat testit ovat tuoneet meille paljon lisää tietoa syövästä. Enää syöpiä ei jaeta ainoastaan histologisiin, eli kudoksellisiin alatyyppeihin, vaan tiedetään, että syövät voivat olla samankaltaisia jonkun geenimuutoksen kannalta. Esimerkiksi gynekologinen syöpä voi olla samankaltainen jonkun muun syövän kanssa, joka ei ole gynekologinen syöpä ollenkaan. Niistä saattaa kuitenkin löytyä samoja piirteitä, joita voidaan käyttää hoidoissa hyödyksi”, Sakari kertoo.

Geenitiedon lisääntyessä erilaisia kasvaimen mutaatioita tai potilaan geenivirheitä pystytään tunnistamaan aiempaa paremmin. Tämä mahdollistaa hoidon tehokkaamman kohdentamisen. Tietyistä geenimutaatioista on jo olemassa hoitoon vaikuttavia, erilaisia ennakoivia testauksia.

”Jos potilaalta löydetään esimerkiksi BRCA-geenin mutaatio, jota tavataan muun muassa munasarja- ja rintasyöpää sairastavilla potilailla, se on ensimmäinen kunnollinen ennakoiva viittaus siitä, että joku tietty lääke on kyseisen potilaan kohdalla tehokas.”

Geenitestien käyttö julkisessa terveydenhuollossa

Laajoja geenitestejä, kuten Foundation One:a, käytetään syövänhoidossa julkisella puolella yhä enenevässä määrin. Testien hinta kuitenkin rajaa niiden laajamittaista käyttöä. Testiä joudutaan harkitsemaan joka kerta tarkasti, eikä sitä voida hyödyntää kaikissa tapauksissa.

”Nämä laajat geenitestit ovat arvokkaita testejä ja ihan kaikista tapauksista niitä ei voida tehdä. Pohdintaa varten meillä on sairaalan Syöpäkeskuksessa lääketieteellinen ryhmä, joka miettii ja arvioi testin käyttöä. Sinne tuodaan usein sellaisia tapauksia arvioitavaksi, joissa geenitestauksessa on tullut ilmi joku tietty geeni, tai kohde, jota vastaan pitäisi keksiä lääke. Tietysti myös täällä yksikön sisällä käydään keskustelua siitä, minkä tyyppinen hoito olisi tällaisessa geenivirheessä paras”, Sakari kertoo.

Yleisimmin laajan geenitestin käyttöä harkitaan silloin, jos potilaan syöpä on erityisen harvinainen, siihen ei ole olemassa niin sanottua standardihoitoa tai perinteisemmät hoitomuodot on jo käytetty.

”Silloin jos meillä on hyvinkin harvinaisia syöpiä, joita on tutkittu vain vähän tai ei ollenkaan, niin silloin saattaa olla houkutus tehdä laajempi geenitesti. Useimmiten tällaisia laajoja geenitestejä käytetään sellaisissa kasvaimissa, joita on jo hoidettu standardihoidoilla mahdollisesti useammassa linjassa ja todettu, että potilas ei enää selkeästi hyödy näistä hoidoista. Tällaisissa tilanteissa on mielenkiintoista tietää, että onko syövän taustalla joku sellainen geenivirhe, johon meillä olisi joku toisen tyyppinen lääke, jota voitaisiin antaa ohjatusti esimerkiksi jonkin tutkimuksen yhteydessä”, Sakari pohtii.

Syöpähoitojen ja lääkkeiden kehittyminen

Gynekologisella puolella syöpähoidot ovat kehittyneet viimeisen parin vuoden aikana huomattavasti. Kohdennetut hoidot ovat jalkautuneet osaksi hoitovalikoimaa ja uusi geeniteknologia on avannut tietä entistä tehokkaammille lääkkeille. Erilaisilla immunologisilla lääkkeillä ja DNA:n korjausmekanismeihin vaikuttavilla PARP-inhibiittoreilla on saatu lupaavia hoitotuloksia.

Kohdennetuissa hoidoissa hoitotoimenpiteet pyritään suuntaamaan aiempaa tarkemmin. Kun perinteiset sytostaattit ja sädehoito vaikuttavat laajalla skaalalla koko solutoimintaan, kohdennetuilla hoidoilla pyritään vaikuttamaan juuri tiettyyn syöpäsolusta löydettyyn geenivirheeseen.

”Kun tiedämme, että jossain tietyssä geenissä on joku tietty virhe, ja jonkun tietyn proteiinin funktio on menetetty tai virheellinen, pyrimme vaikuttamaan suoraan löydettyyn virheeseen tietyllä lääkkeellä”, Sakari kertoo.

Parp-inhibiittorit vaikuttavat syöpäsoluihin tuhoavasti. Ne estävät syöpäsolussa DNA:n korjaukseen vaikuttavan tekijän, eli PARP-entsyymin toiminnan. Syöpäsolut eivät pysty korjaamaan vauriota BRCA-geenimuunnostensa takia ja siksi ne kuolevat. PARP-inhibiittorit eivät tuhoa terveitä soluja, sillä niiden korjausmekanismit toimivat.

Syöpätutkimuksen uudet tuulet

Uutta tutkimusta tehdään jatkuvasti. Gynekologisten syöpien osalta ajankohtaisimmat tutkimussuunnat ovat tällä hetkellä DNA-vaurion korjausmekanismit ja niihin vaikuttaminen sekä syövän resistenssimekanismien tutkiminen. DNA-vaurion korjausmekanismit tarkoittavat syöpäsolun DNA:n itsekorjaavuutta.

”Lääkkeellisessä syövänhoidossa ja sädehoidossa pyritään vaurioittamaan syöpäsolun DNA:ta siten, että siellä käynnistyvät sellaiset mekanismit, joita syöpäsolu ei pysty korjaamaan. Tällöin solu kuolee DNA-vaurioon. Syöpäsolun kuoleminen on aina se toivottu tulos, mutta joskus käy niin, että syöpäsolu pystyy korjaamaan sille aiheutetut vauriot, jolloin aiheutuu niin sanottu resistenssi. Tällöin syöpäsolu ei enää reagoi annettuun hoitoon. Resistenssimekanismeja on paljon muitakin, mutta DNA-vaurion korjauksen uudelleenindusointi on yksi keskeisistä mekanismeista”, Sakari kertoo.

Syövän resistenssimekanismien tutkimuksessa pyritään löytämään keinoja, joilla voidaan voittaa lääkkeen resistenssimekanismi ja ylläpitää syöpähoitojen tehoa hoitoprosessin aikana. Jopa alun perin herkästi reagoiva kasvain saattaa hoitojen aikana kehittää resistenssitekijän, jolloin annetut hoidot muuttuvat tehottomiksi.

”Syövän hoidossa tullaan väistämättä jossain kohden siihen pisteeseen, että sytostaattihoito menettää tehonsa ja hoidolle ei saada enää vastetta. Tämä voi tapahtua jopa ihan heti alkuvaiheessa. Meidän tavoitteenamme on tämmöisen tilanteen kääntäminen niin, että lääkehoito olisi joko uudestaan tai ajan kuluessa tehokas, elikkä pystyttäisiin palauttamaan lääkkeen resistenssimekanismi.”

Syövän resistenssitekijä vaikuttaa voimakkaasti myös siihen, miten hankalahoitoiseksi syöpä luokitellaan.

”Gynekologisellakin puolella erilaisia syöpätyyppejä on laidasta laitaan. Syövänhoidon hankaluusaste on kiinni siitä, millainen kyseisen syöpäkasvaimen resistenssitekijä on. Resistenssitekijä kertoo sen, onko kasvain herkkä meidän antamille hoidoille, vai onko se epäherkkä. Toistaiseksi perinteiselle säde – tai solusalpaajahoidolle epäherkät kasvaimet ovat olleet hankalasti hoidettavia. Uudet kohdennetut hoidot saattavat kuitenkin parantaa ennustetta myös tässä potilasryhmässä”, Sakari toteaa.

Uusilla hoidoilla lisää elinvuosia

Kehittyneet hoidot ja lisääntynyt tutkimustieto vaikuttavat positiivisesti hoitoennusteisiin. Taudin etenemättömyysaikoihin on viime vuosina saatu huomattavaa parannusta. Tälläkin hetkellä osaa syöpätyypeistä voidaan verrata esimerkiksi hankalaan sokeritautiin tai astmaan – tauti vaatii tulevaisuudessakin jatkuvaa hoitoa, mutta se on mahdollista pitää kurissa.

”Niin sanottuun progressioon, eli taudin etenemättömyysaikoihin on saatu selkeitä parannuksia, mutta ei niinkään yleiseen elinaikaodotteeseen. Viimeaikaisten tutkimusten valossa näyttää siltä, että on tulossa, ja tullutkin lääkkeitä, jotka saattavat tietyn potilasryhmän osalta johtaa erittäin pitkiin hoitovasteisiin.”

Uudet hoidot ja paremmat lääkkeet saattavat mahdollistaa sen, että potilaat, joiden ennuste on aiemmin ollut huono, voivat elää jopa kymmeniä vuosia ilman syövän uusiutumista. Vielä ei kuitenkaan osata sanoa varmaksi, voisivatko uudet lääkkeet olla jopa parantavia.

”Joka tapauksessa tulokset ovat erittäin lupaavia. Syövät ovat kuitenkin yksilöllisiä, kuten potilaat ja hoitokin”, Sakari muistuttaa.